Wuffh, hus pois mato!

Minä olen 4-vuotias shetlanninlammaskoira Riki. Ajattelin kertoa teille hieman meidän lemmikkikoirien ja -kissojen madotuksesta, koska se on nyt erittäin ajankohtainen asia. Lisäksi se  on tärkeä osa meidän lemmikkien terveydenhuoltoa.

Kesän aikana suuhun on saattanut päätyä hiiri jos toinenkin. Tai esimerkiksi järven rannalle kalastuksen tiimellyksessä unohtunut kalasaalis ja ties mitä muuta herkkua. Monesti kaverikoirien kanssa keskutellaan näistä tienvieriherkuista, mutta nuo omistajat tuntuvat saavan aina jonkinlaisen paniikkikohtauksen, jos sieltä jotain suuhunsa saa. Jännä juttu.

Milloin madotetaan?

Sanotaanko nyt näin, että meidät koirat ja kissat olisi hyvä madottaa noin kahdesti vuodessa, mutta vähempikin voi riittää riippuen lemmikistä. Matolääkityksen tarpeeseen vaikuttaa haukun tai kisun ikä, terveydentila sekä mahdollinen tiineys tai astutus. Tavallisille kotikoirille ja -kissoille madotus riittää noin pari kertaa vuodessa, mutta madotuksen tarpeeseen vaikuttaa moni asia. Erityisen tärkeää madotus on tiineille narttukoirille ja koiranpennuille. Koiranpennut tulisi madottaa ensimmäisen kerran kahden viikon iässä ja siitä eteenpäin viikon välein 12 viikkoiseksi saakka. 

Jos omistaja haluaa välttyä lemmikin turhalta madottamiselta, voi lemminkin ulosteesta lähettää näytteen tutkittavaksi niitä tutkivalle eläinlääkäri asemalle. Helppo homma ainakin minun mielestäni, sitä kakkaa kerätään muutenkin tien poskesta pussitolkulla. Jos näytteessä ei ole viitteitä loistartunnasta, on matolääkitys sillä hetkellä turha. Mutta jos lemmikkin ulosteen haluaa tutkituttaa, tulisi tehdä vähintään kerran vuodessa. Näin mahdolliset loistartunnat voidaan havaita ja lemmikki voidaan madottaa tarpeen vaatiessa. Lemmikkien ulosteiden tutkimista suositellaan, koska siten voidaan välttyä turhalta madottamiselta ja näin mahdollisesti kehittyvältä lääkeresistenssiltä. 

Koiran ja kissan elinympäristö

Lemmikin elinympäristö, ulkona tassuttelun määrä ja koiran käyttötarkoitus vaikuttavat madotuksen tarpeeseen. Jos on hurja metsästyskoira, riski saada matoja on minunlaista kotikoiraa paljon suurempi eli matokuuri tulisi saada kerran kuukaudessa metsästyskauden aikana. Yleensä tavallisille kotikoirille riittää madotus kerran kahdesti vuodessa. Ulkokissat tulisi madottaa neljästi vuodessa ja sisäkissat vähintään kerran vuodessa. Jos on tarve rokotuskäynnille, madotuskuuri pitäisi osata vaatia emännältä tai isännältä viikkoa ennen rokotusta.

Ruokinta, muu herkuttelu ja matkustaminen

Myös sillä on merkitystä, millaista ruokaa sieltä ruokakupista löytyy. Jos olet raakaruokinnalla eli syöt kypsentämätöntä lihaa ja kalaa tai saat ulkona napattua ja syötyä jyrsijän tai nilviäisen, olet alttiimpi saamaan sisäloistartunnan. Muistan, miten viime keväänä emännän kanssa lenkillä ollessamme kaveri-koirani Peikko nappasi likaiselta ojanpohjalta kuolleen hiiren ja kiireen vilkkaan yritti tietenkin syödä sen. Kun emäntä tämän huomasi, syöksyi hän kiskomaan hiirtä hirveän kiljunnan kanssa pois Peikon kitusista. Eihän pieni koira mahda mitään ison ihmisen otteille ja niin lensi hiiri kaaressa lähimpään pusikkoon. Samalle iltaa hän haki meille matokuurin apteekista.

Matkustelu ja erilaisissa koiratapahtumissa, kuten esimerkiksi näyttelyissä ja agilitykisoissa käyminen ovat myös riskitekijöitä. Kansainvälisissä näyttelyissä ja kisoissa eläimiä tulee ympäri maapallon eikä kaikkialla madottaminen ole välttämättä yhtä tehokasta kuin Suomessa. Eli muistetaanpa se madotus myös koiratapahtumiin lähtiessä tai ainakin sen jälkeen! 

Eli ainakin kerran vuodessa emännän tai isännän olisi hyvä kipittää apteekkiin matokuuria hakemaan, sillä sieltähän niitä saa. Lisäksi omistajasi saa apteekista asiantuntevaa neuvoa oikeanlaisen madotuskuurin valinnassa. Madotuksen tarpeesta voit keskustella lisää eläinlääkärisi kanssa.

Riki kiittää ja kumartaa!

Lähde: https://www.evidensia.fi/palvelut/koirat/koiran-madotus/